Liittovaltuutetut vastaavat/3-405.09.2011 KUY:n nettisivujen toimitus lähetti perjantaina (30.8.2011) SUL:n liittovaltuuston jäsenille kyselyn huippuyleisurheilumme tilasta ja näkymistä. Esitimme vain yhden kysymyksen: "Mitä yleisurheilussamme pitäisi mielestäsi tehdä kansainvälisen arvokisamenestyksen turvaamiseksi tulevina vuosina? - - - JUHANI RAJAMÄKI, UUSIMAA: Tavoitteet ovat olleet täysin epärealistisia jo pidemmän aikaa ja valmennusjohto ei ole millään tasolla ymmärtänyt missä todellisuudessa mennään. Tätä osoittaa mm. puolikuntoisten Pitkämäen ja Torron värvääminen kisoihin. Onko ollut pelkona, että joukkue kutistuu ihan olemattomaksi? Valintakriteerit pitäisivät olla selkeät ja myös huippu-urheilujohtaja Mäkelän tiedossa. Kisoihin ei lähetetä urheilijoita, jotka eivät edes lääketieteellisesti ole siinä kunnossa, että menetystä voidaan odottaa. Edelleen tapaus Ruuskanen, jonka osalta voitiin heti arvioida jo ennen oikeusturvalautakunnan käsittelyä, että oikeusturvalautakunta muuttaa tehtyä hallituksen valintapäätöstä. Hallitus ja sen puheenjohtaja keskittyivät vain tekemään vastinetta oikeusturvalautakunnalle, puolustamaan omia päätöksiään, sen sijaan, että olisi mietitty todella muitakin vaihtoehtoja, esim. neljää keihäsmiestä Daeguun jne. Ihmetellä pitää myös julkisuudessa esitettyjä lausuntoja puheenjohtaja Pihlakosken suusta, ensin `´ juristit kävelivät valmennusjohdon ylitse`` tämän jälkeen `´ olisi pitänyt nukkua yksi yö ennen valintoja``. Mäkelä ilmoittaa Daegun kisojen jälkeen, että ``Torro ja Pitkämäki olivat pahoja pettymyksiä``, miksiköhän olivat, ja onko Mäkelällä todella oikeus näin lausua huomioiden hänen esityksensä valita nämä urheilijat kisoihin ? Mitä nämä kaikki asiat kertovat? Ne kertovat erittäin huonosta johtamisesta ja hallintokulttuurista sekä SUL:n hallituksen kyvyttömyydestä ottaa se rooli ja vastuu, mikä sille kuuluu. Liittoa johtaa ja ohjaa nimenomaan sen hallitus, ja nimenomaan sillä on vastuu tästä huonosta tilanteesta ja huonosta johtamisesta. Kuvannollista on, että liitolle on laadittu strategia, jonka me voimme nettisivulla käydä lukemassa ja tuota strategiaa on kulunut jo muutama vuosi, mutta edelleenkään meillä ei ole edes mitään mittareita, jotka kertoisivat tuon strategian toteutumisesta eli strategia on pelkää sanahelinää. Mihin hallitus perustaa päätöksensä, jos mikään muuttuja ei kerro edes missä mennään? Nyt tiedetään missä mennään, Daegun muuttuja, eli kovaa alamäkeä. Hallituksessa on pitkän aikaa istunut henkilöitä, jotka ovat vastuussa tästä alamäestä. Kantavatko he nyt tämän vastuunsa sekä tekevät oikean johtopäätöksen toiminnastaan? Mäkelä ja Pihlakoski ovat toimineet viiden vuoden ajan, laiva ei ole kääntynyt. Mitä tehdään yrityksessä, jonka osakekurssi on syöksynyt tasaisesti kymmenen vuoden ajan ja viisi viimeistä vuotta jyrkentyen? Katsokaa peiliin, älkää selitelkö! Huippu-urheilutyöryhmän loppuraportti ei tule antamaan mitään yksiselitteistä vastausta ja menestysreseptiä. Jokainen laji joutuu sen ihan itse kaivamaan esiin. Meillä on ihan riittävästi nuoria lupaavia urheilijoita, mutta ne on hukattu pois siinä vaiheessa, kun heidän valmennuksellinen eteenpäin vieminen pitäisi alkaa. Vastaus on käytännössä löydettävissä 16-vuotiaan lupaavan valmennettavan tulevaisuuden suunnittelemisesta. Onneksi tilanne on vielä kuitenkin se, että suuri yleisö ei ole meitä kokonaan unohtanut, mutta tällä menolla suomalaisten kärsivällisyys on koetuksella. Suomen yleisurheilun ja huippu-urheilun tulevaisuutta pitää lähteä toteuttamaan riittävällä rohkeudella ja poistamalla kirurgin veitsen tavoin tuo jo kuollut liha. Ensimmäiseksi olisi syytä ryhtyä parantamaan johtamiskulttuuria ja hyvää hallintotapaa, jotta vastaisuudessa voidaan välttää ns. Ruuskaset. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitukseen valitaan henkilöitä, joilla on jotain annettavaa, jotka kantavat päätöstensä mukaisen vastuun ja huolehtivat myös siitä, että linjattu strategia toteutuu. Nykyisellään mm. liittovaltuuston kokouksessa hallitus istuu takarivissä, eikä edes puolusta valtuustossa käydyssä keskustelussa tekemiään päätöksiään, kun niitä kritisoidaan. Kummallisena voi pitää myös sitä sääntömääräystä, jossa todetaan, että liittovaltuuston edustajan siirtyessä hallitukseen, hänen tilalleen tulee varamies. Kuinka tieto ylipäätänsä hallituksen linjauksista tai päätöksistä liittovaltuustoon kulkee. Voin vastata, että heikosti. Siirtyykö eduskunnassa kansanedustaja ministeriksi siirtyessään katsomoon? Miksi esim. huippu-urheilujohtajan tai talouspäällikön valitsee hallitus? Eikö toimitusjohtajan vastuuseen kuulu valita omat työntekijänsä, millä tulos aikaansaadaan. Toimitusjohtajan rooliin kuuluu tulos tai ulos periaate sekä hänen pitäisi hallituksen ohella kantaa vastuu. Käytännössä SUL:ssä ei ole sellaista johtamiskulttuuria ja vastuusuhteita, vastuullisia toimenkuvia hallituksessa ja työntekijöiden osalta, jotka tuottaisivat tehokkaasti nimenomaan hyvin perusteltuja päätöksiä, vaikka kysymys on yritysmaailmaankin verraten huomattavaa liikevaihtoa tekevä yhteisö. Strategiassa on linjattu erilaisten opiskelupaikkakunnille tai hallipaikkakunnille ym. muodostettavia harjoitteluryhmiä, joissa urheilijat saisivat parempaa valmennusta. Käytännössä tämä tilanne ei ole toteutunut eikä onnistunut. Näihin harjoittelupaikkakunnille eivät ole päässeet edes ne parhaat urheilijat, vaan paikat on jaettu suosien hallipaikkakunnilla toimivia seuroja (esim. Mäkelänrinne) tai yhteistyö oman päivittäisvalmentajan kanssa on kokonaan unohdettu tai se ei muutoin toimi. Kannattaako liiton olla tällaisessa yhteistyössä mukana? Linjauksissa esitetään valmennusryhmiä, mutta kokonaan unohdetaan se, että todellisuudessa yksi valmentaja, oli hän ammattilainen tai ei, ei voi kunnolla valmentaa kovin montaa urheilijaa. Käytännössä silloin tukea olisi suunnattava seurojen valmentajaresurssien lisäämiseen, koska harjoittelupaikkakunnat ja niihin otettavat urheilijat eivät ole muutoin riittävässä päivittäisessä valmennuksessa ja ohjauksessa, jollei resursseja sitten lisättäisi todella huomattavasti. Strategiassa unohdetaan myös se, että Suomen huippu-urheilijat ovat usein myös pieniltä paikkakunnilta ja aina ei olla valmiita muuttamaan johonkin seurakeskukseen. Tulosta on kuitenkin syntynyt, vaikka valmentajana on toiminut oma isä tai äiti tai seuran ainoa valmentaja. Miksi tämä olisi sen huonompi vaihtoehto seurakeskusten rinnalla? Tällöin olisi huolehdittava vain tämän valmentaja-urheilijaparin edellytyksistä valmentautua. En mitenkään voi ymmärtää, miksi tämä olisi sen huonompi vaihtoehto. Tarkasteltaessa aikaisempaa esim. olympiaurheilijoiden menestystä voidaan havaita, että menestyksen taustalla useasti on juuri tämänlaatuinen tausta. Usein voidaan sanoa valmentajan ja urheilijan tullessa samasta perheestä, että huippu-urheiluun juuri panostetaan säästämällä muissa asioissa riittävällä intohimolla. Tuki tulisi tällöin muodostaa siten, että huippu-urheilija voisi tehdä tuota työtään ja harjoitella taloudellista huolista vapaana sekä hänen valmentajallaan olisi varattava mahdollisuus uhrata työpanostaan valmentamiseen, ei siirrellä urheilijoita jonkun muun tahon valmennukseen. Käytännössä lajivalmentajien toimesta on kokonaan unohdettu tämän tyyppinen kanssa käyminen ja valmentajien sekä urheilijan sparraaminen.
- - - - JOUNI HYTTINEN, POHJOIS-KARJALA Liittovaltuusto ei ole taho, jossa tehdään yleisurheilulle nopeita operatiivisia päätöksiä. JOUNI HYTTINEN |
