Liittovaltuutetut vastaavat/1-2

KUY:n nettisivujen toimitus lähetti perjantaina (30.8.2011) SUL:n liittovaltuuston jäsenille kyselyn huippuyleisurheilumme tilasta ja näkymistä. Esitimme vain yhden kysymyksen: "Mitä yleisurheilussamme pitäisi mielestäsi tehdä kansainvälisen arvokisamenestyksen turvaamiseksi tulevina vuosina?

- - -

MARKO AHTIAINEN, POHJOIS-SAVO:

Suomalaisen yleisurheilun tilanne on huippu-urheilun menestyksen osalta vakava, ellei katastrofaalinen. Daegun MM-kilpailujen jälkimainingeissa liiton puheenjohtaja Antti Pihlakoski on lehtitietojen mukaan peräänkuuluttanut tilanneanalyysia ja mahdollisia vaikutuksia henkilöstöön. Huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelä on tuonut esille seuroissa tehtävän nuorisovalmennuksen merkityksen huippu-urheilun menestykseen sekä EM-kilpailuihin liittyvän tehostamisohjelman. Nämä kannanotot ovat sinänsä oikeita, mutta niissä esitettyjen toimenpiteiden ajoitus ja toteutustapa pitää tarkastella uudesta näkökulmasta. Pihlakoski ja Mäkelä ovat olleet tehtävissään nykyisellä positioilla vuoden 2006 alusta alkaen.

Pidättäydyn tässä vastauksessani Suomen Urheiluliiton toimintaan kantaa ottaviin näkökulmiin. Seura- ja piiritasolla on syytä käydä vastaavaa keskustelua ja osaltani tämän mahdollisuuden tulen paikallistasolla seuratoiminnassa mahdollistamaan, samoin piiritasolla. 

Organisaatioiden tuloksen teon taustalla ovat ihmiset ja toimintakulttuuri. Toimintakulttuuri muutos kohti menestystä vaatii muutosvalmiutta ihmisissä. Nyt on aika arvioida, voimmeko antaa vielä nykyiselle luottamusjohdolle ja huippu-urheilujohdolle mahdollisuuden muutoksen tekemiseen.  Onko aika antaa tilaisuus vetovastuun ottamisesta suomalaisessa yleisurheilussa ja sen toimintakulttuurin muutoksesta liittotasolla uusille kehityshakuisille voimille?     

Taustaa liittovaltuuston roolista

Otan kantaa Erkki Poutasen esittämään kysymykseen Suomen Urheiluliiton liittovaltuuston jäsenenä. On hienoa, että suuresti arvostettu entinen urheilutoimittaja haastaa vastuussa olevat liittovaltuutetut ottamaan kantaa koko yleisurheilua rakastavan Suomen kansan puolesta. Suomen Urheiluliiton liittovaltuutetut ovat seurojen valitsemia, suurimmassa vastuussa olevia liiton luottamushenkilöitä, jotka ovat vastuussa seuroille liiton toiminnasta. Liittovaltuuston rooliin kuuluu mm. toiminnasta vastuussa olevan liiton hallituksen ja puheenjohtajan valitseminen, strategiasta päättäminen ja toimintasuunnitelmien sekä budjetin vahvistaminen. Otan kantaa näihin seikkoihin koettaen pysytellä liittovaltuutetun roolissa. Kantani muodostuu laajoista keskusteluista useiden eri asiantuntijatahojen ja seuratoimijoiden kanssa. Liittovaltuuston viimekädessä vastatessa liiton toiminnasta seuroille, urheilijoille ja urheilua seuraaville faneille, toivon että liittovaltuutettuina osaamme kantaa vastuumme. Hallitus vastaa ratkaisuistaan liittovaltuustolle.

Avoin ja julkinen keskustelu on tervetullutta, se on nykyaikaa ja siihen tulee olla valmis, kun arvokaan luottamustehtävän ottaa vastaan. Puheenjohtaja Antti Pihlakoski ja huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelä ovat jo mediassa kannanottojen esittämisen aloittaneet, joten keskustelu on avattu. Toivottavasti siihen osallistuu mahdollisimman moni myös julkisesti. Hallituksen ja liittovaltuuston tulee sitten tehdä ratkaisut ja päätökset sekä perustella päätökset myös julkisesti.   

Kannanotoissa on sysätty vastuuta yhteiskunnalle ja huippu-urheilun muutosryhmälle. Uskon ja kokemuksesta tiedän, että paljon kykenemme kehittämään yleisurheilua ja sen menestystä omilla ratkaisuillamme.  

Tilannearvioista lajin tulevaisuuden taustalla

Liiton hallituksen roolina on strategian toteuttaminen ja sen valvonta. Jo keväällä 2011 liittovaltuustossa yksimielisesti perustettiin strategian seurantaryhmä, jonka rungon muodostavat liittovaltuuston puheenjohtajisto. Taustalla oli näkemykseni mukaan syvä tyytymättömyys strategian toimeenpanoon nimenomaisesti huippu-urheiluosastolla. Tässä hallitus oli useiden liittovaltuutettujen mukaan laiminlyönyt osaltaan strategian toteuttamisen valvonnan. Kun tarkastelee huippuyleisurheilun menestystä vuoden 2006 Göteborgin EM-kilpailujen jälkeen, pitää olla realisti. Uusia huippuja ei ole tullut ja menestyksen suunta on ollut laskeva. Antti Pihlakoski penää tilannearviota, aivan oikein. Pihlakoskella on ollut vuodesta 2006 lähtien liiton puheenjohtajana vastuu yhdessä hallituksen kanssa jatkuvasta tilannearvion teosta. Tästä syystä liittovaltuutettuna koen, että nykyinen hallitus ml puheenjohtaja, eikä operatiivinen huippu-urheilujohto voi osallistua tilannearvion käytännön tekemiseen. Siihen tarvitaan ulkopuolista apua, kuten tehtiin vastaavassa tilanteessa 1960-luvulla Jukka Uunilan toimiessa liiton puheenjohtajana. Liittovaltuuston tulee olla puheenjohtaja Seppo Smolanderin johdolla nykyisessä tilanteessa toimeenpaneva elin.  Hallitus ja huippu-urheilujohto ovat vastanneet menestyksen teosta ja kun siinä on epäonnistuttu, ei heille voi antaa oman toiminnan arviointiin luottamusta.  Vastuu tulee siirtää liittovaltuustolle tai sen se pitää tarvittaessa se ottaa.

Esitän, että aloitetaan pitkäntähtäimen strategiaan perustuva muutosprosessi, jossa liittovaltuuston rooli on keskeinen. Pitää kuulla asiantuntijoita, valmentajia, urheilijoita ja seurajohtajia. Prosessia vetämään tulee valjastaa lajista ja nykyisistä toimijoista riippumaton henkilö.  

Tilannearviosta toimintaan

Puheenjohtajan ja hallituksen tulee kantaa menestyksettömyydestä vastuunsa. Menestyksen päivänä puheenjohtajaa ja hallitusta kiitetään ja menestyksen romahtaessa hallituksen eri organisaatioissa tulee kyetä vastuunottoon. Olen sitä mieltä, että puheenjohtajan ja hallituksen tulee kokonaisuudessaan mittauttaa luottamuksensa syksyn 2011 liittovaltuustossa. Hallitus voi halutessaan ottaa asian liittovaltuuston esityslistalle ja nyt tämä on perusteltua, ellei lajin kannalta jopa välttämätöntä. Hallitukselta tämä vaatii hyvää itsetuntoa, rehellisyyttä ja uskallusta mittauttaa oma luottamuksensa. Tuntien hallituksen jäsenet uskon ja toivon, että näin myös tapahtuu.

Esitän liiton sääntöjen mahdollistamaa ratkaisua, jossa hallitus ja sen puheenjohtaja ajoissa kertovat tuovansa oman luottamuksensa esityslistan virallisena kohtana liittovaltuuston päätettäväksi syksyllä 2011. Samalla toivon, että liiton hallitukseen on ehdolla uusia voimia.

Liittovaltuutetuille ei sääntöjen mukaan kuulu ottaa kantaa operatiivisiin toimijoihin, mutta hallituksen toimiin tuon näkökulman, joka laajoissa yhteydenotoissa on pyydetty nostamaan esille.  
Nykyisen hallituksen tulee heti seuraavassa kokouksessa, viimeistään syyskuun aikana, ottaa kantaa huippu-urheilujohdon asemaan. Lajimme vaatii huippu-urheilun osalta operatiiviset toteuttajat, joilla on näyttöjä menestyksen kääntämisestä nousuun sekä realistinen, nykyisestä poikkeava toimintamalli. Nykyinen toimintamalli on luonut laskevan huippu-urheilun menestyksen, joten siihen on saatava totaalinen muutos. Rahaa huippu-urheiluun lisäämällä menestymättömyyttä ei ratkaista. Mielestäni nykyinen rahoitus huippu-urheiluun riittää, kunhan se käytetään urheilijoiden ja valmentajien toimintaedellytyksiin.

Nykyisessä tilanteessa huippu-urheiluosaston henkilöstökulut ja kotimaan leiritoiminnot vievät liikaa rahaa. Pohjimmiltaan hallitus ottaa kantaa siihen, antaako se luottamuksen menestymättömyydestä vastaaville vai antaako roolin henkilöille, joilla on näyttöjä menestyksestä. Näkemykseni mukaan Jarmo Mäkelä on yleisurheilumies henkeen ja vereen. Hän on vastannut huippu-urheiluosaston toiminnasta vuoden 2006 alusta. Hallituksessa on pohdittava, onko hänellä näyttöjensä perusteella mahdollisuutta johtaa huippu-urheiluosastoa menestyksen tielle. Huippu-urheilu osaston johtaminen vaatii totaaliseen muutoksen. Se tulee vaatimaan kipeitäkin päätöksiä huippu-urheilun hallinto-organisaatiossa.

Toivon, että hallitus käsittelee pikaisesti EM-tehostamisohjelman, tarvittavien varojen osoittamisen siihen liiton huippu-urheiluosaston sisäisin rakenteellisin ratkaisuin sekä arvion valmennusjohdon luottamuksen suhteessa saavutettuihin tuloksiin.

Urheilun oikeusturvalautakunnan suosituksiin sitoutuneen järjestön operatiivisen johtoryhmän jäsenen tulee kyetä myöntämään virheensä. Hallituksen jäsenistä Taina Korell on myöntänyt virheensä mm. keihäänheiton alkuperäisessä valintapäätöksessä sekä vaatinut toimenpiteitä. Tämä on osoitus terveestä harkinnasta ja vastuunotosta. Virheen myöntäminen osoittaa vastuunkantoa.  Suomen Urheiluliiton tulee arvojensa mukaan toimia eettisesti kestävällä tavalla. Keihäänheittäjä Sampo Lehtolan kannanotto ja päätös olla osallistumatta Suomi-Ruotsi -maaotteluun 2011 on selkeä epäluottamuslause hallitukselle ja huippu-urheiluosastolle.   

Kulisseissa on syytetty Antti Ruuskasen taustajoukkoja keihäänheiton valintaepäselvyyksistä. Oikeusturvalautakunnan ratkaistu ja Ruuskasen rooli parhaana keihäänheittäjänä MM-Daegussa osoittivat muuta. Valintasotkun aiheutti Suomen Urheiluliiton hallitus 13.8.2011 tehdessään omista valintakriteeristä poikkeavan valintapäätöksen Jarmo Mäkelän toimiessa esittelijänä. Huippu-urheilun tilaa arvioitaessa tämä on vain yksi asia, mutta valitettavasti ei ainoa valintoihin liittyvä epäselvyys. Vastaavia epäselvyyksiä urheilijoiden ja valmentajien näkökulmasta on useita. Olen saanut lukuisia yhteydenottoja heikosta tiedonkulusta urheilijoille sekä valmentajille ja valintajärjestelmien sekavuudesta.

Lyhyellä tähtäimellä vuoden 2012 EM-kilpailujen ja olympialaisten suhteen tulee potentiaalisille menestyjä urheilija/valmentajapareille taata taloudelliset resurssit välittömästi syyskuun 2011 aikana, jolloin harjoituskauden suunnittelu on käynnissä. Julkisuudessa Mäkelän esittämä tehostaminen alkaa vain valitettavan myöhään. YLE: n mukaan Jarmo Mäkelä vaatii rahaa valmennuksen organisointiin. Mielestäni rahat tulee suunnata menestymismahdollisuuden omaavien urheilijoiden ja heidän valmentajiensa käytännön toimintaan organisaation kustannuksella. Näihin toimiin olisi pitänyt alkaa välittömästi, kun kisat myönnettiin. Miksi näin ei tehty,  siihen hallituksen pitää kyetä vastaamaan. Resurssit tähän tehostamiseen on löydettävissä ripeillä toimilla huippu-urheiluosaoston sisältä sekä rakenteellisilla toimenpiteillä organisaatiota keventämällä.               

Jatkossa urheilijoiden ja valmentajien tulee tietää selkeä valintajärjestelmä syyskuussa, kun harjoituskautta suunnitellaan. Nyt päätökset on tehty harjoittelukauden kannalta liian myöhään eli maaliskuussa. Tämä kuvastaa hallituksen heikkoa käsitystä urheilijoiden ja valmentajien arkipäivästä. Valintajärjestelmän tulee olla selkeä, eikä pelin politikoinneille siinä saa olla sijaa. Tulosurheilu poikkeaa tässä esim. joukkuepalloiluista, joissa valmentajan pelikirjalla on merkitystä. Huippu-urheilujohdon tehtävä on palvelutehtävä urheilijoiden ja valmentajien suuntaan, ei urheilijoiden valitseminen pelillisen taktiikan mukaan.

Ajatus huippu-urheilujohdon mahdollisuudesta käyttää laajaa harkintaa on käsittämätön. Harkintavalta sopii joukkueurheiluun ja mahdollisesti menestyksekkään yksilölajin järjestelmään, mutta ei pohjamudissa rämpivään lajiin. Selkeä järjestelmä, josta pidetään kiinni, luo turvallisuutta ja luottamusta urheilijoille, paljon paineita sisältävään huippu-urheilun harjoittamiseen.       

Yleisurheiluihmisten kanssa keskusteltuani olen listannut asioita, joilla laji voisi kehittyä pitkällä tähtäimellä. Myös muita vaihtoehtoisia erinomaisia kehittämisen malleja on esitetty. Niistä vastuussa olevien on löydettävä parhaiten lajia kehittävät toimintamallit.

Yksityiskohdat vaativat hioimista, mutta otsikkotasolla näille ajatuksille on laaja kannatus.  

1. Urheilijoiden, henkilökohtaisten valmentajien ja seurajohtajien tulee olla tiivisti mukana  tulevaisuuden suunnittelussa
2. Menestyspotentiaalisille urheilija/valmentajapareille harjoittelurauha ja riittävä tukiohjelma.  Nuorten arvokisamenestyjät paremmin huomioon.
3. Seuratoimintaan kasvukeskuksiin (22 kpl) huomattavasti lisää taloudellista tukea, erityisesti nuorisovalmennuksen tehostamiseen
4. Pienempien paikkakuntien seurojen auttamiseen lisää resursseja piiritasolle, – yleisurheilun elinvoima koko maassa seuratasolla on turvattava
5. Rakenteiden tarkastelu piiritasolla, mahdollisesti vastaamaan SLU alueiden maakunnallisia rakenteita (synergiahyödyt), myös muita vaihtoehtoja on olemassa  
6. Resurssien suuntaaminen päivittäistoimintaan, ei urheiluopistojen kalliisiin leirivuorokausiin, joissa maksetaan käytännössä seinien ylläpidosta
7. Osaamisen ja lajien välisen vuoropuhelun tehostaminen sekä keskittäminen olemassa oleville urheiluakatemiapaikkakunnille, joissa on urheilulukio, riittävät jatko-opiskelumahdollisuudet sekä riittävä väestöpotentiaali. Tästä hyötyvät myös keskuksen läheisyydessä olevat vähäväkisemmät paikkakunnat, seurat, valmentajat ja urheilijat 8. Kilpailujärjestelmän remontti ja kehittäminen
9. Liiton seuroja ja urheilijoita rokottava talouspolitiikka uusiin puihin. Liiton jäsenmaksujen pienentäminen, lisenssimaksujen pienentäminen, Kalevan kisojen järjestelyoikeusmaksun oleellinen pienentäminen, Kunniakierrostuottojen suurempi seuraosuus, Eliittikisojen seurojen      taloudellisen riskin pienentäminen
10. Liiton kaikkien toimijoiden (ml henkilöstö ja luottamushenkilöt) kentällä kiertäminen,  energinen innostaminen kouluttavassa roolissa. Kilpailuissa istuminen ei ole seuratoiminnan kehittämistä
11. Liiton on keskityttävä voimakkaasti EM-kilpailujen jälkeen kansallisen toiminnan kehittämiseen. Työ on kuitenkin aloitettava syksyllä 2011

Näillä toimilla lajillamme on mahdollisuus uuteen kukoistukseen 6–8 vuoden kuluessa. Aikaa vaikuttavuuden esille tuleminen ottaa, mutta asiassa ei ole riskejä, koska suunta voi olla vain ylöspäin. Nykyinen 60 – luvun lopulla luotu, matkalla kosmeettisia muutoksia kokenut järjestelmä on tullut tiensä päähän.

Muutokset olisi nykyinen SUL:n hallitus ja huippu-urheilujohto voinut tehdä jo aiemmin. Onhan huippu-urheilun tilanne ollut huolestuttava pitkään. Tästä syystä henkilöstövaihdoksia niin luottamusjohdossa, kuin operatiivisten toimijoiden keskuudessa tarvitaan.     

Liitossa on tehty myös hyviä asioita

Haluan tuoda esille myös asiat, joissa on onnistuttu. Yleisurheilun TV – sopimuksen jatkuvuus vuoteen 2017 saakka on tärkeää. Yleisurheilun imagon hyvä tila, huolimatta menestymättömyydestä on viestintä ja markkinointipuolen onnistuminen. Urheiluliiton henkilöstön työtyytyväisyys mittaukset ovat tietoni mukaan osoittaneet kehittymistä jo 2000-luvun alusta alkaen. Markkinointiosasto on onnistunut yhteistyökumppanihankinnassa erinomaisesti. Seurojen palvelut esim. erilaiset jäsenhallinta ja www-pohjalle rakennetut rekisterit ovat kehittyneet. Maanlaajuiset koulutuspalvelut ohjaajille, tuomareille, seuratoimijoille ja valmentajille ovat kattavasti järjestettyjä yhdessä liiton koulutuksesta vastaavien ja piirien kesken. Nuorten ja aikuisten maaottelutoiminta on saanut jatkuvuutta. Liiton taloutta on hoidettu esimerkillisesti ja asiantuntevasti.   
 
Liittovaltuutettuna toimialaani kuuluu henkilöstökysymyksissä hallituksen toiminnan arviointi. Operatiivisten toimijoiden osalta kannanottoni nyt ja tulevaisuudessa ovat seura- ja piiritoimijan näkökulmia.

Osana yleisurheilun kehittämistä, tulemme johtamani Pohjois-Savon yleisurheilu ry:n hallituksessa keskustelemaan tarvittavista toimenpiteistä osana suomalaisen yleisurheilun kehittämistä. Tulemme hakemaan avoimessa ilmapiirissä luottamuksen henkilö - ja toimenpidetasolla piirimme seuroilta näihin toimenpiteisiin. Kuuntelemme tässä asiassa seuroja, urheilijoita ja valmentajia.      


Kuopiossa aurinkoisena 4. päivänä syyskuuta 2011

Marko Ahtiainen

Suomen Urheiluliiton liittovaltuuston jäsen 2011 –
Pohjois-Savon yleisurheilu ry, puheenjohtaja 2011 –

- - -

TERHO PAKARINEN, POHJOIS-SAVO:

En ollut sähköpostin ääressä viikonloppuna, mutta meillä Pohjois-Savossa on toisena liittovaltuutennuna Marko Ahtiainen, joka tapansa mukaan antoi erittäin seikkaperäisen vastauksen. Olemme keskustelleet tästä aiheesta Markon kansa lähes päivittäin ja olen täysin samoilla linjoilla tässä asiassa hänen kanssaan joten en ryhdy toistamaan samoja asioita.

Tiivistettynä ajatukseni on, että muutostosten täytyy alkaa välittömästi ja pelkät muutoskirjaukset suunnitelmiin (strategiaan ) ja pitkät tunteelliset selittelyt sekä syyllisten haku muualta ei riitä. Vaan muutosten pitää olla konkreettisia, (Rethink pohjaisia)välittömästi käynnistyviä ja siten ne kyllä väistämättä johtavat myös vastuun kantaneiden henkilöiden vaihtoksiin.

Yleisurheiluterveisin
Tenho Pakarinen
Liitovaltuutettu P-Savo
Pohjois-Savon Yleiyrheilu ry:n varapuh.johtaja ja talouspäällikkö