Niinan leiriterveiset......

Sunnuntai 15.4.2012 klo 21:26 - Niina Kelo


Leirin loppu…

Myös leirin viimeinen viikko meni osaltani mukavasti. Sain treeneissä hyviä suorituksia teknisesti ja tein paljon myös hyviä juoksuharjoituksia. Juoksujen tuntuma vaihteli aika paljon leirin aikana, etenkin hengityksen osalta. Loppua kohti tuntui, että totuin korkeampaan ilmanalaan ja se helpotti hengityksen toimimista.

Suomalaisista Potchefstroomissa oli minun ja Teron lisäkseni loppuajasta vain Järvisen Mika, joka oli tullut valmennusavuksi parille paikalliselle ottelijalle ja samalla myös valmistautumaan omiin veteraanien MM-kisoihinsa. Mika on valmentanut aikoinaan kilpakumppaniani ja hyvää ystävääni Rinteen Sallaa sekä kymmenottelija Heikkisen Akia. Mika tuntee myös minut nuoruusiästä asti ja olikin mukavaa, että hän ehti katsomaan minun yhtä korkeushyppyharjoitusta. Sain hyviä vinkkejä vähän takkuiseen lajiini. Minä ja valmentajaäitini olemmekin aika avoimia eri valmentajien kommenteille ja näkemyksille, koska eri mielipiteet avartavat omia näkemyksiä. Oma valmentaja saattaa joskus myös ”sokeutua” urheilijansa virheille, kun näkee tämän tekemisiä päivittäin. Kokemukseni mukaan naisvalmentajien on jotenkin helpompaa pyytää apua kuin miesten. Toki tässäkin asiassa on poikkeuksia.

                                   ***

Tein yhden harjoituksen Teron treeniryhmän mukana ja olikin kiva harjoitella porukassa, tshekkien pikajuoksuvalmentajan silmien alla. Keihäsryhmällä on apunaan pikajuoksuvalmentaja, joka auttaa ryhmää juoksuharjoitteiden läpiviemisessä. Viimeisen keihäänheittoharjoitukseni heitin samaan aikaan Teron kanssa ja sain kommentteja myös Zeleznyltä tekniikastani. Oli mielenkiintoista kuulla, mitä hän on mieltä tekniikkani ongelmakohdista. Hän mainitsi muutamista minulle jo tutuista virheistä, joihin kannattaisi keskittyä, mutta sain myös muutaman uuden vinkin tekniikkapankkiini. Hiukan erilainen lähestymistapa hänellä oli tekniikkaan, kuin monilla minun heittoani kommentoineilla suomalaisen keihäskunnan valmentajilla. Kirjoitin neuvot itselleni ylös, jotta voin välillä käydä läpi ja kertailla niitä ennen tekniikkaharjoitusta. Kun olimme lähdössä leiriltä kotiin, Zelezny totesi minulle saattaessaan meitä: ”Ensi vuonna tulet sitten keihäänheittäjänä Teron kanssa leirille.” Saapa nähdä…

                                ***

Harjoitusstadionilla oli hyvät portaat, joissa teimme useita kertoja porrashyppelyitä. Yhden iltapäivän treenissä harjoitus venyi sen verran myöhälle, että pimeys alkoi laskeutua. Sain hiukan lisävauhtia ja jännitystä treeniini, kun lepakot (joita tosiaan oli melkoisen paljon joka puolella) alkoivat kierrellä ja syöksyä ympärilläni hyönteisten perässä. Loppujen lopuksi juoksin kiireellä silmäni peittäen sisälle tekemään muutamat viimeiset hyppelyt, kun yksi lepakko kaartoi aivan nenäni edestä. Hämähäkkejä ei tällä reissulla juurikaan näkynyt, muutama viisi senttimetriä halkaisijaltaan oleva koppakuoriainen vain.

                                  ***

Säät olivat pääasiassa aivan mahtavat koko leirin ajan ja juuri sopivan lämpöiset harjoittelua ajatellen. Joka päivä paistoi aurinko ainakin hetken verran. Viimeisellä viikolla oli leirin ainoa päivä, jolloin satoi niin paljon, että harjoitus oli keskeytettävä. Olin ainoa, joka tein pituushyppyharjoitukseni loppuun sateen alettua, mutta vetoharjoitus piti siirtää toiselle päivälle. Tämä johtui osittain myös siitä, että rata on nurmea ja pehmenee sateessa. Ehkäpä parin viileämmän päivän johdosta vilustuin hiukan (vaikka puinkin vaatteita riittävästi), koska kotimatkan alussa tunsin, että kurkkuni oli karheana. Flunssan kunnollista iskemistä päälle edesauttoi myös lentokoneiden ilmastoinnit. Matkastamme tuli vielä alkuperäistä rankempi, kun ensimmäinen lentomme lähti neljä tuntia myöhässä Istanbuliin ja myöhästyimme niukasti jatkolennolta. Jouduimme Turkissa selvittelemään uusia yhteyksiä Suomeen. No, Istanbulista lensi tasan yksi kone päivässä Helsinkiin ja koska olimme missanneet sen, jouduimme kiertämään koti-Suomeen pidemmän kaavan kautta. Lensimme loppujen lopuksi Kööpenhaminan kautta ja matka-aikamme piteni yhteensä 11 tuntia. Vähän piti huumorilla värittää päivää, että jaksoimme hymyillä matkan aikana. Äitini oli onneksi kuunnellut Teron ruokatoiveet kotiin päästyämme ja jälkiruokaletut piristivät kummasti mieltä pitkän matkan jälkeen!

                                  ***

Nyt olemme ehtineet viettää pääsiäisen Suomessa ja flunssakin hellitti onneksi melko nopeasti. Oli mahtavaa päästä palauttelemaan leiriväsyneitä paikkoja omalle mökille, hiihtää järvellä palauttavia lenkkejä ihanassa auringonpaisteessa ja pulahtaa illalla itse tehtyyn avantoon. Vielä hetken teemme treenejä koti-Suomen keväässä, kunnes lähdemme taas leireilemään, tällä kerralla Portugaliin. Valmentajaäitini lähtee sinne mukaan ja muutamia seuramme nuoria urheilijoita myös! Kivaa ja liikunnallista kevättä kaikille lukijoille!

Niina


Kommentit

12.9.2012 15:31  ?

Hyvä niina


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini